A new beginning, stricter discipline

Noniin eli blogi jäänyt kokonaan päivittämättä, myös laihdutus ollut täysin katkolla, tullut syötyä ihan mitä sattuu. Paino ei ONNEKSI kuitenkaan ole noussut aloituspainon yläpuolelle, jos olisi, niin ai että olisin vihanen itelleni. Olen tietty nytkin kun oon tuhlannu kallista aikaa, mutta nyt saan ainakin kurin pidettyä tiukalla, koska oon pettyny itteeni.

Hyvät uutiset olis sitten ne, että viimeset 4 päivää mulla ei oo ollu ruokahaluja ollenkaan. Tai on, mutta sitten kun oon syöny niin kaikki, aivan kaikki on maistunu paskalle. Joten nyt on senkin takia helpompi kun aina kun tulee nälkä, niin muistaa vaan, että ei se ruoka ole edes hyvää, niin ei oo mitään syytä sitä syödä.

Blogger oli uusinu vähän tätä blogin asetus systeemiä, joten ulkoasu on nyt vähän erilainen. Olin aluks ihan pihalla, että mitä hemmettiä, mutta onneks tajusin ja sain tän ulkoasun kuitenkin ihan kivan näköseks. :)

Mutta nyt tosiaan tavoitteet on korkealla, mieliala on ookoo, kuri on täysillä ja unelmat vielä kaukana. Ohhoh, sainpas tohon lauseeseen masentavan lopun. :D No mutta kuitenkin, nyt pysyn taas maisemissa!

Yesterday I forgot what food causes

Jeps jeps, eilen tuli syötyä. Söin paljon, mutta en ahminu kylläkään. Joka tapauksessa paino palas takas 108,4 kiloon, joka ei tosiaan oo mukava juttu. Joten nyt: pää kylmänä ja paino alas! En voi syödä, en yhtään mitään, koska se hidastaa aina mun vauhtia, vaikkei toi paino tietenkää pysyvä olekaan. Joka tapauksessa, mulla ei oo yhtäkää päivää hukattavana, mun täytyy tehdä tää nii nopee ku vaa ikinä mahollista. Ja tästä lähtien: aina kun on nälkä, tai vaikka ei oliskaan, mutta kun tekee mieli ruokaa, niin mä lupaan: mä tuun tänne blogiini ja tuijotan tätä kuvaa niin kauan, että tajuun tän jutun. Siihen tuskin menee kun pari sekkaa, joten hyvä.

Dreaming of clothes and styles

Aivan pakko, niin upeet vartalot + pukeutumistyylit: Kathryn and Megan Prescott ( Emily and Katie Fitch ) sarjasta Skins, ovat siis näyttelijöitä ja kaksosia.

Sitten kävin tänään yhellä kirppiksellä ja ostin 4 hametta, jotka ei iki maailmassa mahdu mun päälle nyt, mutta joiden hartaasti ja luottavaisesti uskon mahtuvan mun päälle esimerkiks syksyllä! Hameet ovat kaikki mustia, yksi niistä on tekonahkaa ja se on tarkoitus lyhentää saman pituseks kun noi muutkin. Elikkäs malli sellanen vyötärölle, takana tai sivussa ohut vetoketju ja pituus juurikin tuollanen kuin noissa ylemmissä kuvissa. Eli tavote on mahtua niihin, kooltaan ovat 36-38, mutta todella pieniä ovat kyllä! :D

Sitten siellä kirppiksellä oli sellanen kirkkaanpunanen haalariasu, jotakuinkin tuollanen kun tossa alhaalla vasemmalla puolella, mutta pitkillä hihoilla ja resori vyötäröllä, ja siitä olis sitten tarkotus saada aikaan jotakin tuon oikeanpuolimmaisen kuvan asun tapaista lyhentämällä hihat ja puntit. Siinä oli siis vetoketju ja napit tuossa keskellä edessä ja sitten sellanen kaulus. Jostakin syystä vaan niin tykkäilen näistä, ja tuo alimmainen kuva, leopardikuvioinen shortsihousuhamehaalari: ah ihana! Ja nuo kengät: vielä mä joskus, jopa pian, kävelen tollasilla kengillä: ylpeenä, itsevarmana, kauniina, onnellisena ja rakastuneena!

Thoughts about myself and others

< Oikeesti: mikään ei oo ton kauniimpaa. Mikään ei kauniimpaa, kun lyhyt, pieni, siro ja kevyt, mutta silti oikeasti myös kurvikas tyttö. Aivan unelmavartalo, aivan unelma. Ja tuollaset ohuet käsivärret! Ja tuollaset ihanat lyhyet jalat! Täydellinen tavote.

Otin tänään itestäni kuvan alusvaatteilla eestä päin, mutta en julkase sitä täällä. Halusin vaan ottaa sen takia, että sitten hoikkana muistan, minkälainen oon ollu ja sitä kautta voin olla vieläkin ylpeempi itestäni tavotepainossani.

En julkase sitä kuvaa niistä syistä, että mulla on luomia ja arpia, joista mut tunnistettais helposti, ja koska otin kuvan omassa huoneestani, jota ei muuten voi kukaan oikeasti likinäkönenkään olla tunnistamatta. :D

Enkä aio luultavastikaan ottaa enempää kuvia, kyllä tosta näkee ihan tarpeeks, ihan tarpeeks hirveeltä näytän! Tietty jos olis ottanu myös takaapäin kuvan ois nähny noi mun ylimääräset makkarat tossa ylhäällä kyljissä/selässä ja jos olis ottanu sivulta päin, niin olis nähny kuinka paksu oon ja kuinka iso maha, mutta musta tuntuu, että sen voi jo tosta eestä otetustakin kuvasta päätellä. :D Katotaan nyt, jos niitä kuvia tulee otettua jossain vaiheessa lisää, joku päivä.

Mulla on myös hirveesti, siis tosi paljon mun läskeistä noissa käsivarsissa. Ne on pahinta aluetta mussa, mihin ne ihrat menee, menny aina. Jo pienenä mulla oli paksut käsivarret, vaikken kunnolla lihava ollutkaan. Ja vaikka oon ollu muuten ihan ookoon kokonen, sellanen kivan pikkunen monta vuotta tätä aiemmin, niin aina käytin pelkästään teepaitoja, koska käsivarret oli niin paksut ja koska mulla on huono, tosi kuiva iho. Nyt siis painoa tiputan vielä niin paljon enemmän, että myös käsivarsista tulee sopivat!

Hmm mulla ei tänään oo yhtään nälkä. Eilen illalla oli nälkä, mutta se meni onneks ohi. Odotan innolla ja uskon, että vielä tässä kahen päivän sisällä tippuu noin 1 kg painosta pois, koska sitten olisin siinä tahdissa, että 3 - 4 kg viikossa painoa pois, jollon olis ihan jeessii.

Tiiän kyllä, että sitten esim. ens viikolla painoo tippuu vielä enemmän tai saattaa olla, että parin päivän sisään tippuu vielä kakskin kiloo, mutta se ykskin riittää. :) Eniten mua ehkä jännittää tässä se, että jossakin vaiheessa tulee se paino, se aika, se raja, että se paino alkaa jumittamaan. Viimeks kun laihdutin se jäi jumittamaan 10 kg jälkeen ja siihen mä sitten muistaakseni lopetinkin, osasyynä myös se, että se painon tiputtaminen oli siinä pisteessä niin vaikeeta. Mutta täytyy vaan pitää pää kylmänä, ei se kauaa jumita, ei se pysty siihen!

Katoin tänään muuten aivan järkyttävää videoo youtubest, siinä oli sellanen 500 kg painava nainen, joka eli sängyssä maaten tai puoli-istuen. Se ei pystyny nouseen ylös sängystä, sillä oli oma hoitaja/palvelija, eikä se nainen käyttäny edes vaatteita, vaan sillä oli vaan aina sellanen lakana päällä. Se pysty nouseen istualteen, mutta se sano, että se ei yleensä uskalla tehdä sitä, kun siltä tuntuu kirjaimellisesti siltä, että sen paikat repeää, siis iho. Siinä se sitten oli, meikattuna, laitteli puuteria, kone sellasella pöydällä naaman edessä ja eli.

Ja ihan oikeesti fakta: jos mä jatkasin tätä samaa, söisin lääkkeitä, olisin aina kotona, söisin suruun jne. niin mä lopulta olisin tollanen. Jos mä en välittäis. Jos mä olisin tyhmä. Mutta mä en oo ja sen takia oonkin miettiny, jos saman tien laihduttais alipainoseks, jollon sitten vois vielä lihoa vähän laihdutuksen jälkeen, mutta ei silti palais ylipainoseks. Ja olishan se kivaa, olla alipainonen, olla jotain mitä ei oo koskaan ollu, mutta mihin pystyis. Ja ah, miltä tuntuis mahtui 34 koon vaatteisiin!

Mutta mä katon nyt miten tää lähtee käyntiin. Enkä missään nimessä haluu, että luut näkyy mistään muusta kohtaa, kun tosta kaulan alta. Solisluut mä haluan esiin, muut saa ja niiden pitääkin pysyä piilossa! :D Mutta sellaset jalat, jotka ei ottais tosta sisäreisistä kiinni toisiinsa, olis aivan upeet. En ees osaa kuvitella kuinka ihanalta tuntus kävellä sellasilla jaloilla, kuinka kevyttä se olis ja kuinka ihanasti ne jalais sais päällekkäin istuessa. Oi voi, kyllä mä itseasiassa osaan kuvitella! Mutta en tarkota sellasia tikkujalkoja, haluaisin silti, että ne jalat ois muodokkaat, että niissä ois lihaa päällä, mutta että ne olis sen verran laihat tuolta sisäreisistä, ettei ne ottais yhteen kiinni. Tässä esimerkikki kuvat:

< Mä oon nyt kattonu tota vieressä olevaa kuvaa aika kauan. Oon toisaalta sitä mieltä, että toi on liian laiha, mutta kuinka ihanan pieneltä toi ihminen näyttää! Kuinka siro ja varmasti kevyt! Toisaalta niin ihana! Ainoo mistä en tossa kuvassa pidä on noi tissit, joka kyllä johtuu luultavasti tosta mekosta ja sitten käsivarret, jotka näyttää sellasilta lihaksikkailta, ja siitä en tykkää. Tässä kuvassa noi käsivarret näkyy paremmin >

Oon muuten tosi kiitollinen, että jo kolme lukijaa on alkanut seuraamaan tätä blogia! Te ette uskokaan kuinka paljon se auttaa mua tässä jutussa, kuinka paljon enemmän saan teistä motivaatiota, kuinka paljon se mua ilahduttaa! Joten aivan mielettömän suuri kiitos, niin lukijoista kun kommenteistakin!

Musta olis muuten kiva nähdä kuvia teidän unelmavartaloistanne, millasia te haluaisitte olla? :)

And you say: " I lose weight and then I'm happy "

Nyt tuli sellanen olo, että haluan vähän jakaa omia ajatuksiani, ehkä jopa neuvojani, niille ketkä eivät vaan tunne itseään kauniiksi tai vartaloaan hyväksi, vaikka ovatkin laihduttaneet jo melkein ihannepainoonsa. Tai niille ketkä uskovat, että kilojen pudotus tuo onnen, rakkauden ja kaiken sen muun täydellisen elämän, josta kaikki haaveilevat. Koska karu totuus on se, että ei ne asiat vaan tule, vaikka laihduttaisit 30 kiloa, vaikka vaihtaisit tyyliä, vaikka 100 ihmistä sanoisi sun olevan kaunis, vaikka 20 jätkää tavottelis sua samaan aikaan, vaikka olisit rakastunu ja kaikkea sitä muuta. Koska elämä ei toimi niin, eikä ihminen.

Mä oon monen ihmisen ajatuksia lukenu ja kuunnellu, mä oon tutustunu monen eri ihmisen elämänkatsomukseen, omakuvaan ja unelmiin, ja oikeesti suurimmalla osalla se vaan on niin, miten se ei koskaan voi olla. En halua latistaa teidän unelmia, enkä halua olla ilkeä, vaan haluan auttaa, haluan kertoa, haluan neuvoa, koska mä uskon tietäväni sen salaisuuden. Ja mä pystyin olemaan kaunis ja onnellinen, vaikka mä olen vakavasti ylipainonen. Joten onnellisuus tai kauneus, siis nimenomaan se miltä itsestä tuntuu, ei liity mitenkään omaan ulkonäköön. Se juttu, se kipinä, jonka tarvii saavuttaakseen sellasen elämän, kun oikeasti haluaa, syttyy pään sisällä, eikä siihen voi vaikuttaa kukaan muu kuin itse.

Mä en osaa sanoa pystyykö kaikki siihen, mä en osaa sanoa onko se helppoa, mutta veikkaan, että ei ole. Mä itse saavutin sen hyvän olon oman vakavan sairauteni jälkeen, jolloin näin aivan kaiken, koko maailman uusin silmin. Musta tuntu, kun mä olisin vasta syntynyt maailmaan, kun mä olisin heränny kuolleista tai vaihtanut maapallon taivaaseen. Kaikki oli niin kaunista, kun vaan osas katsoo sillä oikeella tavalla. Eikä tää tarkota sitä, että kaikkien pitäs ensin sairastua masennukseen ja sen jälkeen toipua siitä, jotta vois saavuttaa sen tunteen. Mulla se vaan oli niin, että mun sairastuminen tai siitä parantuminen autto mua avaamaan silmät ja näkemään maailman, ihmiset ja kaiken sen, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt. Mutta kuka vaan voi avata ne silmät, jos vaan uskoo siihen, luottaa siihen, ymmärtää sen kaiken.

Ja oikeesti kuka vaan voi olla kaunis. Kuka vaan voi olla upea. Kuka vaan voi olla onnellinen, rakastunut tai iloinen. Aivan kuka vaan, joka vaan päättää niin ja opettelee sen taidon. Koska se on taito ja se on tunne, se ei oo oma peilikuva, vaakanumero, vaatekoko tai meikkien, hiusten, vaatteiden ym. väri. Mutta se on vastaus kaikkeen, se on aivan kaikkiin oviin, jotka ei ainoastaan oo ollu lukossa, vaan kokonaan näkymättömissä, kokonaan poissa. Ja se on se, jota kaikki haluaa, josta kaikki unelmoi, mutta vaan niin harva oikeasti tavottaa, koska ihmiset ei tiedä mitä se edes on.

Se mistä se kaikki alkaa on se, että hyväksyy itsensä, niin ulkonäöllisesti kun sisäisestikin. Kun ei ajattele muita, vaan ajattelee itseensä. Uskoo itseensä, uskoo omaan elämäänsä. Uskoo, että itsekin voi olla kaunis. Uskoo, että itsekin voi olla onnellinen. Eikä ajattele muiden mielipiteitä tai kadehdi toisia, "kauneus on katsojan silmissä". Mutta yksinkertaisuudessaan puhun nyt nimenomaan siitä, että antaa itselleen sen mahdollisuuden, että antaa itsensä olla yhtä hyvä mitä muut on. En puhu siitä, miltä näytät tai millanen oot luonteeltas, puhun siitä mitä tunnet omaa itseäs kohtaan.

Ja se on niin, että onnelliset ja rakastuneet ihmiset näyttävät aina kauniimmilta iloinen hymy kasvoillaan, ja tällaset ihmiset huomataan helpommin, koska he ovat täynnä elämää, he pitävät itsestään ja samalla voivat pitää kaikesta muustakin paljon suuremmalla voimalla, kun ne ketkä ei edes uskalla katsoa peiliin tai joiden elämää hallitsee ikuinen laihdutus ja itseinho. Mun tekee niin pahaa sellaset ihmiset, jotka tosissaan uskoo siihen tai ainakin luulee uskovansa, uskottelee itselleen, että sitten kun on ihannepainossaan, niin onnellinen elämä voi alkaa. Niille ketkä ajattelee, että vain laihana voi olla onnellinen.

Toki se on mahdollista, se on tosiaan mahdollista, mutta sillon se ei johdu siitä, että on laihtunut, vaan se on edelleen se oma elämänasenne ja suurimmalla osalla sitä oikeeta elämänasennetta ei ole. Siis niillä, ketkä vihaavat itseään, ovat masentuneita, ahdistuneita, syömishäiriöisiä, alipainoisia, ylipainoisia jne. Pitää vaan uskoa, luottaa ja pitää itsestään, ja sen jälkeen oikeesti mikä vaan elämässä on mahdollista, voit tehdä mitä vaan, mitä ikinä tahdot. Ja mä voin sanoa, että musta kaikki ihmiset on kauniita, omalla tavallaan, kaikki ihmiset on samanarvosia, kaikki eletään samassa maailmassa ja tavotellaan sitä samaa onnea.

Joten hyvät ihmiset, te ketkä olette jo normaalipainoisia, te ketkä haluatte olla alipainoisia, te ketkä olette ylipainoisia, te ketkä ette pidä itsestänne: opetelkaa ensin tää taito ja laihduttakaa sen jälkeen, jos vielä koette, että tarviitte sen pystyäksenne olemaan sujut itsenne kanssa. Mutta jos ootte normaalipainosia, jos ootte alipainosia, älkää laihduttako. Teidän ei tarvi, koska siinä vaiheessa se on enää kiinni vaan siitä mitä teidän päänne sisällä liikkuu, ei siitä miltä näytätte. Ja kun oivallatte sen jutun, te näätte peilistä jotain ihan muuta, kun mitä ootte aikasemmin nähny. Teidän pitää vaan uskoa.

Ja te, ketkä olette ylipainoisia, mä oon samassa tilanteessa, mutta suosittelen silti, että opettelette ensin pitämään itsestänne ja jos se ei auta, jos ootte aivan varmoja, että tiedätte sen jujun, mutta se ei toimi, niin sitten voitte laihduttaa, mutta muuten teidän ei tarvii, koska te voitte olla kauniita, onnellisia ja rakastuneita myös ylipainosena, jos te vaan itse uskotte niin, jos te vaan itse pidätte itteenne yhtä hyvänä kun kaikki muutkin, jos te vaan itse pidätte itsestänne.

Koska maailma on kaunis ja maailma on täynnä kauniita ihmisiä, teidän täytyy vaan nähdä se kaikki, nähdä itsenne oikeessa valossa ja siinä oikeessa maailmassa. Ja kun itse luotat itseesi, myös muut luottaa suhun. Ja kun itse rakastat itseäsi, myös muut rakastaa sua. Ja kun oot itse onnellinen, myös muut voi olla onnellisia sun kanssasi. Ja kun itse koet olevasi kaunis, myös muut näkee sut kauniina. Ja kun olet oma itsesi, myös muut näkevät sut sellaisena, kauniina. Ja sillon sä olet sitä, sä olet kaunis.

Sitten palaan vielä tässä lopussa erääseen kommenttiin, jonka olin saanut tänään, mutta jota en kuitenkaan julkassut, koska halusin vastata siihen pitkällä viestillä ja mahdollisimman tarkasti. Se kuului siis näin:

Blogisi on surullista luettavaa. Terveydenhoitoalan ammattilaisen sekä nuoren tytön näkökulmasta katsottuna blogisi herättää erittäin paljon huolestuttavia ajatuksia.

Jokainen on sellainen on kuin, jokainen elää itselleen - ei ympärillä oleville ihmisille!
Et ole varmasti ainoa nuori, joka haluaisi olla langan laiha, mutta oletko miettinyt asiaa toiste päin? On paljon laihoja, jotka haluaisivat olla edes vähän lihavampia.

Maailma on pullollaan ihmisiä, ajat itsesi tuhoon. Kirjoitit, että "sinulle ehkä tulee syömishäiriö" - ei se tule, se on jo! Tarvitset ammattilaisen apua kipeästi, ennenkuin joudut suurempiin ongelmiin.

Kehosi tarvitsee paljon muutakin kuin vettä,vitamiinia ja yhden aterian viikossa.
Laihdutusohjelmia on monia ja KAIKKI VAATII PITKÄJÄNTEISYYTTÄ! Ota yhteyttä terapeuttiisi, sen jälkeen voit huutaa: "täältä tullaan elämä"

Toivon suuresti paranemistasi, moni on tuosta tiestä selvinnyt - niin sinäkin!

-lähihoitaja, 22 vuotta, nainen-

Tiedän, että toimintani ei ole tervettä ja tiedän, että se on kaikkien ammattilaisten mielestä sairasta, mutta itse tiedän, etten ole ainakaan vielä syömishäiriöinen. Se, että en syö, ei tarkoita sitä, että haluaisin olla langanlaiha, koska laihuus ei missään nimessä ole tavoitteeni. Haluan olla normaalipainoinen, omasta mielestäni sopiva, enkä ajattele kenenkään muun mielipidettä. Haluan olla sellainen kuin itse haluan ja aion päästä tavoitteeseeni, minulla on oikeus siihen. Mutta oikeasti: kukaan ei halua olla lihava, kukaan ei halua olla ylipainoinen. Kaikki haluavat olla peilistä katsottuna sopivia, omasta mielestään sopivia. Ainakin terveet ihmiset.

Aion laihduttaa normaalipainoon, mahdollisesti jään vielä lievään ylipainoon, jos näytän silloin mielestäni siltä, kun miltä haluan näyttää. Tavoitteeni on terve ja realistinen, koska olen jo kerran ollut tuossa pisteessä, johon nytkin tähtään. Joillakin ihmisillä syömättömyys tekee todella pahoja asioita keholle, jotkut eivät kestä olla edes sitä yhtä päivää syömättä, mutta mä olen ollut yhtä soittoa puolitoista viikkoa, enkä voinut vielä pahoin. Joka tapauksessa, jotta oikeesti varmistan oman terveyteni, etten pyörry, saa nestehukkaa ym. mä syön jos mulle tulee paha olo. Niin tyhmä en ole, etten syö vaikka tuntisin oloni todella huonoksi. Syön jos musta tuntuu siltä, että mun on pakko syödä, muuten en syö, koska tiedän millon en tarvitse sitä.

Tiedän selviäväni tästä ja syy, minkä takia eroan syömishäiriöisistä, näkyy tässä kirjoittamassani tekstissä ylempänä. Kyse ei ole siitä, että haen laihduttamisella onnellisuutta, kauneitta, rakkautta jne. tai tavallaan on, mutta tiedän, ettei yksin laihdutus tuo sitä mulle, koska mä voisin nyt jo olla onnellinen ja mä olinkin jo onnellinen, mä testasin sitä, mutta mä en halua vielä olla, vaan sitten kun olen oma itseni, normaalipainossa. Enkä missään nimessä suosittele kenellekään muulle, kannusta ketään muuta, tähän mitä itse teen. Tunnen itseni ja tiedän, että pystyn siihen, mutta muita en tunne ja kaikki kehot sekä mielet toimivat eri tavalla.

Joka tapauksessa kiitän kommentistasi. Luulen nyt vain, että olit käsittänyt ajatusmaailmani ja vartaloihanteeni, sekä toimintani tarkoituksen aivan väärin. Mutta ei se mitään, toivottavasti nyt ymmärrät mua vähän paremmin. :) Ja vapaasti saat seurata miten tämä etenee, jos olet oikeasti niin kiinnostunut, kun mitä annoit ymmärtää olevasi. Omahoitajalleni en aio asiasta kertoa, hän huomaa sen sitten jossakin vaiheessa ja ehkä silloin voin kertoa, jos olen jo päässyt tarpeeksi pitkälle tavoitteeseeni.

What happened?

Ja vielä vähän lisää selittelyä sille, miten oon päässy lihomaan näin paljon. Eli yli puolitoista vuotta sitten sairastuin vakavaan masennukseen, jonka takia lopetin koulun, kavereiden näkemisen, liikkumisen ja aivan kaiken normaalin elämän. Samaan aikaan mulle määrättiin kahet eri lääkkeet, joilla toisella on mitä todennäköisimmin suuri vaikutus ruokahaluun, eli lisää sitä mielettömästi. Eli sekä sen takia, että ruokahalu oli kolminkertainen, että sitten sen takia, että söin pahaan olooni eikä koskaan ollu muuta tekemistä kun syödä, oon sitten saanu nää hirveet ylimääräset kilot. Liikkunut en, vaan aina vain kotona, joten onhan se nyt sanomattakin selvää, että sitä energiaa ei kulu ollenkaan.

Mutta en ole tästä itselleni vihainen enkä muillekaan, koska oon ollu ylipäätään niin huonossa kunnossa, etten olis pystyny liikkumaan enempää tai syömään vähempää tai käymään ulkona, mutta nyt kun oon suurinpiirtein kunnossa, mulla on energiaa tehdä tälle asialle jotain ja teenkin, paljon. Näiden juttujen lisäksi mulla on hormoonitoiminta tosi sekasin, en tiedä johtuuko lääkkeistä, vai viime keväisestä laihduttamisestani, vai jostakin muusta, mutta sekin vaikuttaa mun painoon. Menkat on aivan sekasin, ei oo niitäkään näkyny pitkään aikaan. Tarkotus on mennä gynekolokille sekä ottamaan verikokeet, näin on suositeltu.

Mutta nyt en syö enää lääkkeitä, paitsi nukahtamiseen tarkoitettua yhtä pilleriä, jonka ei pitäis painoon tai ruokahaluun vaikuttaa, ja mulla on energiaa liikkumiseen, sekä itsekuria syömättömyyteen, joten kaikki hyvin! Nyt vaan pidän pään kylmänä, uskon tulevaisuuteen, uskon itseeni ja pidän tän laihdutuksen omana tietonani äitiä lukuunottamatta, jolloin kukaan ei pääse mua estämään. Viimeksi jouduin lopettamaan, koska omahoitaja sai tietää asiasta ja uhkasi laittaa laitoshoitoon ja ravintoterapeutille, jos en ala syömään normaalisti. Nyt ei ole sitä uhkaa ja leikisti laihdun vaan ihan vahingossa normaalisyömisillä. :)

This is what I want and also get

Edellisen perään vielä vähän lisää motivaatiokuvia kauniista pin-up tytöistä, joilla on niin upea vartalo kuin myös kasvot ja vaatteet. Niin kauniita, siroja ja kevyitä! Haluan siis olla nimenomaan lyhyt, pieni, siro ja kevyt, mutta silti naisellinen ja samaan aikaan söpö/suloinen. En halua olla laiha tai pitkä, vaan jotain aivan muuta.

I can also do it as well