Not feeling so good

Eilen söin vielä sitten grillattua kanapihviä ja salaattia, koska taas tuli vieraita ja piti syödä, nälkä ei ollut, koskahan mulla viimeks edes on nälkä ollu. Siitä huolimatta paino ei onneks ollu noussu eilisestä kun 100 grammaa ja nyt sitten mennään taas alaspäin, eikä syödä. Vielä yks verikoe edessä loppuviikosta, kilpirauhaskokeita, en jaksais. En jaksais ajatella, mutta en mä ajatelekaan.

Mutta joo nyt on ainakin ihan varmaa, että en kerkee laihtumaan siihen 70 kg kun aikasintaan syyskuun loppuun mennessä, eli menee aika reilusti silti se syksy ohi. No mutta aina on olemassa ens syksy ja kyllä se talvikin on ihanaa aikaa. Pitää vaan tehdä parhaansa, yrittää olla mahdollisimman nopee, kyllä tää tästä. Ei mulla sinänsä oo mikään kiire, haluan vaan sitten olla oikeesti tyytyväinen, oikeesti onnellinen, en vaan yrittää väkisin olla. Enkä uskalla yrittää olla onnellinen, mä tiedän kyllä sitten kun mä oon valmis elämään.

Kattelin asuntoja netistä, ei oo rahaa, liian pieni, muuten vaan kamala, ei oo parveketta, ei saa ottaa lemmikkejä, kuolemanloukku. Mun on pakko päästä sinne jonnekin tukiasuntoon, koska muuten en pääse minnekään. Mutta toisaalta en aio asuu paikassa, jossa joku vahtii koko ajan mun tekemisiä ja kyttää kotiintuloja. En tiiä, nyt ei jotenkin huvita kirjottaa. Eikä oo mikään ihmeelline olokaa, ei oo oikein ees hyvä olo. Väsyttää, pelottaa, ahdistaa. Taidan mennä kattomaan jotain leffaa, kirjottelen huomenna... Sori.