I nearly smile

Noniin ei saa liikaa innostua, mutta kolmannessa tavotteessa ollaan nyt, MUTTA edelleen alaspäin mennään. Mietin just, että voisin yrittää tohon 90 kg tässä nyt ennenkun syön yhtään mitään, sit vois syödä yhen aterian ja sen jälkeen taas jatkaa alaspäin. :) Eli 5 kg, joku viikko vielä ilman ruokaa. Nythän oonkin jo ollu viime perjantaista tai lauantaista lähtien syömättä, elikkä sen 7 päivää kohta

Eilen taas tossa kun luin seiskaa, niin oli sellanen lehtijuttu jostakin naisesta, joka oli laihduttanu yli 50 kg. Se oli painanu korkeimmillaan 105 kg ja nyt se paino jonkun viiskyt jotain ja siinä oli sit kuvat ennen ja jälkeen laihdutuksen. Mä en vaan käsitä, että missä se paino mulla on. Koska mä en ihan oikeesti näytä siltä, kun se nainen siinä kuvassa 105 kg painosena ja mä painoin vielä 5 kg enemmänkin, pituus on meillä sama, en tajua.

Ja nainen kertoi, että hänellä oli ennen 52 vaatekoko ja mä taas oon ollu koko tän ajan M eli 38, joskus L eli 40, jos oon halunnu vähän löysemmän paidan, niinku yleensä oon halunnukin, mutten koskaan sen suurempaa, vaikka painoa on näin paljon... Ja sen tiedätte, että mä tosiaan vihaan vartaloani, joten tää on ihan fakta juttu: mä en oo missään vaiheessa näyttäny niin kamalalta, kun se siinä kuvassa tai muutenkaan yli satakiloset. Kamalalta silti, mutten sellaselta. Vaikka vihaankin itteeni, ulkokuortani.

Mutta hei kattokaas kui ihana motivaatiokuva:

Mut mä oon nyt tosiaan ihan täysin miettiny uuden tulevan pukeutumistyylini ja haalinukin jo siihen tyyliin sopivia vaatteita kirppiksiltä mukaani. :) Se on niin jännä juttu, kuinka mulla oikeesti on vaan auennu silmät koko maailmalle, se on vaan niin outoo, mutta niin upeeta. Ihan kaikessa suhteessa auennu silmät, ihan sen kaikissa merkityksissä. Koska mä olin seiskaluokalta lähtien yrittäny alkaa olemaan jotain hienompaa, jotain erilaista kun muut. Luulin toteuttavani itseäni, tekeväni niinkuin itse haluan, mutta ei se ihan niinkään ollu. Koska se oli sitä, että mun piti pukeutua näin ja näin, että pystyin olemaan tätä ja tätä. En niinkun mä ite olisin halunnu pukeutua, vaikka mä luulinkin sillon sen olevan niin.

Ja sit ne oikeesti meni niin suuriks ne paineet, että en mä enää oikeesti ite valinnu millasia vaatteita mä halusin, vaan sellaset vaatteet kun mulla piti olla, että mä pystyin olemaan sitä, mitä mä muka halusin olla. Se ei ollu mitään mun omaa, vaikka niin aina väitinkin. Ja kyllä noi kaikki on siinä oikeessa, se oli suojamuuri. Kyllä mä sen myönnän, mutta mä en kadu sitä. Koska ilman sitä suojamuuria mä en ois selvinny yläasteella niin pitkälle, vaan mun elämä olis oikeesti loppunu aika lyhyeen. Se oli suojamuuri, jota ilman mä olisin murtunu. Mä en kadu sitä. Mutta mä tiedän nyt, että se ei ollu sitä mitä mä halusin. Mä en pukeutunu niin sen takia, että olisin halunnu pukeutua niinkun tykkään.

Nyt asiat on vaan niin muuttunu. Mä ostan nykyään oikeesti puhtaasti sitä, mikä musta on kivaa. Mä en välitä yhtään, onko se vaate kuuskytäluvulta ym. vaan mä ostan sitä, mistä mä tykkään, mitä haluan pukea päälleni. Ja se on taas ihan jumalainen tunne oikeesti, se kun tietää mitä haluaa. Koska mä en oo tienny sitä koskaan aikasemmin, mä en oo koskaan tienny mitä mä haluan, ennen tän vuoden kevättä, sillon mä aloin tajuumaan. Ja se, että nyt mä oikeesti tuun näyttämään iteltäni, toteuttamaan itteeni, en olemaan sellanen kun joku muu haluais mun olevan, tai jotakin sellasta, jolla mä suojautuisin maailmalta, en mitään pintaa. Mä aion tuoda esille sen kaiken, mitä mun sisällä on. Koska mun sisällä on niin paljon kaunista.

Hiukset on myös mietitty valmiina ja kampaajalle sit joskus talvella. Aion myös alkaa käyttämään sellasta suht luonnollista meikkiä, kun ennen meikkasin oikeesti aivan mielettömästi, liikaa. Mä haluan tuoda esille mun silmät, koska kaikki on aina pienestä asti sanonu niitä tosi kauniiks ja erikoisiks ja totuus on se, että mä tykkään mun silmistä myös! Ja kun mä tuon ne kunnolla esille, pienellä korostuksella, mä näytän sit tosiaan iteltäni, mutta uskon silti, että kauniilta. Sitten kun mä oon hoikempi, en vielä, pallonaamalla. Mä aion olla jotakin sellasta, että mua ei helposti unohdeta. Jotakin mieleenpainuvaa. Hyvällä tavalla.

No tulikin kirjotettua taas, tästä tekstistä kyllä paisuu ulos taas mun ihan yli-innokas olo! :D Ei vaa, oon ilonen, että mulla on taas hyvä olla, kun se ikävä kausi oli suht pitkä ja tosiaan ikävä. Nyt on taas kaikki aivan mielettömän hyvin.

Ja uskon taas itseeni.