Cleansing tears

Itkin viime yönä ekaa kertaa todella pitkään aikaan. Tai kyllä mä oon itkeny, mutta en sillä tavalla yksin, itse, omien ajatusten takia. Viime yönä alko vaan ahdistamaan ihan mielettömästi ja sit aattelin, että olis varmaan paras vaan itkee, kun tuntu siltä, että itketti. No sitten itkin, en mitenkään kauheella raivolla, mutta tyynyn märäks. Kyl se sit helpottikin, ihan niinku aattelinkin. Mutta kuinka kauan siitä oli, kun mä olisin itkeny rauhassa ja saanu päästää kaiken ulos, todella kauan.

Mä oon nyt päättäny, että mä vedän tän laihdutuksen äärirajoille. Mä aion olla nyt syömättä niin, että mä en syö about viikon välein, vaan mä en syö ollenkaan. Katon kuinka kauan pystyn olemaan syömättä ja sit syön, jos tulee oikeesti tosi paha olo. Koska mulle ei oo aikaa säheltää ruoan kanssa, mulla ei tosiaan oo siihen aikaa. Mä aion nyt myös ottaa sen lenkin pysyvästi jokaiseen iltaan, pakko. Nytkin mä sit kuitenkin oon syöny sen sunnuntain jälkeen toissapäivänä sekä eilen, ja tää on aivan perseestä.

Mulla alko eilen menkat ja kivuista oon kärsinykin jo monta päivää. Tää on eka kerta ikinä, kun oon syömättä sillonkun mulla on menkat. Menkkojen aikaan mulla on vaan aina niin paha olla, myös henkisesti ja se ruoka on sillon aina ollu ainoo asia, mistä on jotakin iloa. Nyt se muuttuu, mä aion voittaa itseni. Eikä tää tarkota siis sitä, että mä oon rohmunnu koko ikäni aina menkkojen aikaan, koska mulla oli menkat pitkän aikaa kokonaan poiskin. Mutta nyt kun ne taas on täällä, kiitos pillerien, mun täytyy oppia olemaan ilman ruokaa.

Mua ahdistaa vaan niin mielettömästi se, kun tää kaikki on aikataulutettua. Ne on laittanu mulle tarkan rajan, mihin asti mulla on aikaa ja mä en usko, että mä pystyn siihen. Mä oon just sellanen ihminen, koskien ihan kaikkia asioita elämässä ja maailmassa, että jos joku sanoo mulle, että mun täytyy tehdä jotain, niin mä en tasan pysty tekemään sitä. Koska mä haluan päättää sen itse ja onnistua, en että mua uhkaillaan.

Mutta mä yritän. Nyt sit ku oon täysin syömättä, viikkoja, niin painon pitäs sit oikeesti alkaa tippumaan ja nopeesti. Ei se pysty junnaamaankaan, paria päivää pidempään, eli tää on vähän niinkö varma nakki. Mä vaan pelkään, että mulle tulee tästä jotain vakavaa, terveyteen liittyen. Mun on otettava se riski.