maanantai 13. syyskuuta 2010

Today trip seems shorter

Eilen yöllä iski kauhee ahdistus, että kolme kuukautta aikaa, 30 kg pitäis tippua ja pää meinas alkaa paisumaan ja ois lopulta varmasti haljennu, kunnes sit aloin miettimään tarkemmin. Nyt on 13. päivä syyskuuta, mun pitäis muuttaa tammikuun aikana, eli aikaa on tammikuun loppuun asti noin 4,5 kuukautta, huh! Eli mä kerkeän VARMASTI laihduttamaan 30 kg, ehkä jopa enemmän, toivottavasti enemmän. Joulukuussa pitäs viimestään alkaa sit elämään normaalia elämää, käydä kaupoissa jne. Kyllä tää kai tästä. Pakko.

Nyt oon kolme päivää ollu syömättä, tai siis tää on kolmas päivä. Maha on kurninu paljon normaalia enemmän, itseasiassa tosi paljon, melkein koko ajan, mutta tänään ei oo. Tähän alkaa taas tottumaan. En oo käyny siellä lenkillä vielä, mulla on ollu niin paljon muuta tekemistä ja sairas päänsärky, mutta tänään oon luvannu itelleni, että meen ja sillonkun mä lupaan, mä varmasti menen. Eli tänään sitten, illalla, täytyykin muistaa laittaa mp3 soittimeen musaa, jotain kunnon musaa!

Sit varmaankin huomenna tai ylihuomenna siivoon huoneeni. Huiii kuinkaha kauan siitä oikeesti on, kun oon tän huoneeni siivonnu, kauan... Laitan noi valot tohon seinälle, tollaset sydänjouluvalot, ihanat, ja sit otan julisteet pois seiniltä, kenkiä pois hyllystä jne. Korut pitäs järjestellä, niitä on ympäri huonetta. Hmm, musta tuntuu hyvältä siivota, se tulee olemaan kivaa, mutta tää ei kuulosta normaalilta. Mä en tykkää siivoomisesta, tässä on nyt joku juju oltava...?

Mun käsistä on melkein kokonaan hävinny raskausarvet. Kattelen niitä melkein päivittäin, koska luulen aina, että mun silmät vaan valehtelee, kun ne on oikeesti melkein kokonaan poissa. Ne oli ennen ihan tulipunaset, syvät arvet ja niitä oli paljon. Nyt ne on tosi haaleet, niitä on vähän ja ne on ihan tossa ihon pinnassa. Huippua. Mä uskon, että kun mä laihduin vielä lisää, ne katoaa tyyliin kokonaan. Mahtavaa. Mun vatsa on ainakin nyt pienentyny paljon, oon katellu peilistä, se on paljon pienempi. Muusta en tiedä, mutta kyllä tää tästä, kaikki lähtee, varmasti!

Pitäis kai miettiä jo valmiiks joku päivä, millon vois syödä, ettei sit vaan syö aiemmin. Toisaalta, voisin vaan mennä niin pitkälle kun vaan pystyn ja syödä sit vasta. Voisin vaikka kokeilla, että kuinka kauan voin olla syömättä. Mutta maximissaan kaks viikkoa, muuten menee jo hengenvaaralliseks. Eli tällee mennään!

Rakastan tota selkää, rakastan tota kuvaa. Niin kaunis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti