Eilen kun menin joskus yöllä kahentoista aikaan suihkuun, niin mulla tuli jotenkin tosi huono olo siellä. Tuntu ettei jaksa päätä pitää pystyssä ja jalat alko heikkeneen alta. Yritin vaan sinnitellä, mut sit alko meneen jo näkö silmistä nii oli pakko jättää suihku kesken. Ei multa jääny kun kasvot pesemättä, et ei sillee kuitenkaa mitää ihmeellistä. Sit menin suoraan sänkyyn ja olo oli taas aika äkkiä ihan normaali. Muistan ton tunteen niin hyvin ja tunnistin kyllä, oon kerran elämässäni pyörtyny ja se oli aivan hirveetä.
Painon mittasin tänään aamulla, näytti 101,0 kg, eli +300 grammaa eilisestä. Huomenna sitten varmasti vielä enemmän paino, ja kyllä tuli sitten kaloreita siitä sokerilitkusta mitä piti juoda, hyh! Maanantaina saadaan sitten tulokset, hieman jännittää...
Ei mulla tässä sitten oikein muuta, kirjottelen huomenna sitten taas lisää. :)
Käyn aina välillä vilkuilemassa blogiasi, koska kirjotat kivalla tavalla. Oon silti vähän huolissani susta. Korjaa jos olen väärässä, mut etkö tosiaan syö yleen _mitään_? Jotenki olen saanut sellanen käsityksen. Miten jaksat tehdä mitään, kun et saa energiaa?
VastaaPoista^ Oi kiitoksia paljon!
VastaaPoistaRakastan kirjoittamista ja ajattelen siitä jopa ammattia tulevaisuudeksi, tarkoitus on päästä opiskelemaankin nimenomaan äidinkieltä ja kirjoittamista.
Musta itestä aina vaan tuntuu, ettei tässä blogissa oikein pääse kunnolla kirjottamaan: on niin vaikea yhdistää mitään suoranaisia painon kertomisia ja sitten tällasta enemmän tunteista kertovaa tekstiä.
Mutta kyllä tää nyt on sillai alkanu ihan kivasti toimimaan, joskus on päiviä kun tekee mieli kirjoittaa miltä tuntuu ja mitä päässä liikkuu, ja sitten on päiviä kun ei jaksa ajatella kunnolla, että kertoilee sitten vaan siitä laihdutuksen edistymisestä.
Et ole väärässä, mä en tosiaankaan syö yhtään mitään, muuta kuin harvoina päivinä. Syön noin viikon välein, välillä menee pitempäänkin. En syö muuta kuin silloin, kun tuntuu, että on vähän niinkuin jopa pakko syödä.
Nyt söin tosiaan ton sokerirasitustestin takia ja normaalisti syön sillon, kun ite alan huolestumaan terveydestäni, en missään nimessä halua pyörtyä ja muutenkaan saada mitään kohtausta. Nälkä mulla ei periaatteessa ole ollenkaan.
Ja karu totuus on se, että en mä oikein teekään mitään. Mulla on nyt elämä siinä vaiheessa, että jumitan, oon aina kotona, en siis oikein edes tee mitään. Ihan normaalisti mulla tuntuu energiaa olevan, mutta ei varmasti kyllä riittäisi normaaliin arkielämään.
Kiitän kommentistasi ja huolenpidostasi. :)