September dreams

 Tiedättekö mikä on hassua? Se kun hymyilee. Kun hymyilee jollekin ihmisellä, ketä ei oo edes koskaan nähny. Hymyilee asialle, jonka lukee tekstiviestistä, ei jutulle, jonka joku sanoo ääneen. On hassua, että tuntuu tältä. Ehkä mä vaan oon hassu, ja mä pidän siitä. Joskus mä olen vielä hassu yhdessä jonkun kanssa. Jonkun joka tykkää siitä, että mä oon hassu. Joku joka on yhtä hassu kun mä. Ja yhdessä me voidaan hymyillä kaikille maailman hassuille asioille, koska me vaan ollaan hassuja. Ja me tykätään siitä, toisistamme.

Mä en tiedä oonko mä ikinä kaivannut mitään tai ketään näin paljon. Mulla on niin kova ikävä, mun omaa rakasta. Aikaa. Tunnetta. Mä haluan syksyn tänne. Syksyllä mä aion nauttia jokaisesta hetkestä. Olla kaunis yhdessä syksyn kanssa. Mä aion olla osa syksyä. Mä voin nyt jo haistaa syksyn, sen ihanan tuoksun. Voin unelmoida siitä tunteesta. Totta se on: mä en oo ikinä kaivannu mitään näin paljon.

Nyt mulla on jo paljon parempi olo, kun aikasemmin. Ehkä se johtuu siitä eräästä, ehkä siitä, että mä tunnen syksyn olevan tulossa. Mä tunnen olevani matkalla syksyyn. Mun tekis taas mieli itkeä. Enkä mä osaa tätä sanoin kuvailla. Mulla on vaan niin onnellinen olo. Mä suljen silmät ja mä haistan syksyn tuoksun. Mä tunnen viileemmän ilman, punaisen maailman. Haluan itkeä kyyneleeni punaiselle syksyn lehdelle.

Jotkut sanoo, että syksy on yksinäistä aikaa. Sillon kaikki luonto kuolee, maailmasta suuri pala kuolee pois. Tohtoreiden mielestä syksyllä on suurin riski masentua. En kiellä sitä, kävihän mullekin niin. Mutta nyt syksy tuntuu niin erilaiselta. Mun syksy on muuttunu, nyt syksy on maailman kauneinta aikaa. Mun syksy on parasta aikaa koko elämässä. Mun oma syksyni. Ja taas mulla on pala kurkussa.

Vielä sana tän aamun painosta, kerkesin jo juomaan kaks kuppia kahvia siinä ennen punnitusta, koska unohdin kokonaan käydä puntarilla. Menin sitten kuitenkin vaikka olinkin kahvia juonut ja vaaka näytti 101,6 kg. Eli 600 grammaa enemmän kun eilen. Mutta ei se haittaa, mä osasin odottaa tätä, tällä kertaa se ei oo mun syyni. Huomenna se näyttää pienemmän luvun ja taas yksi tienpätkä siitä pitkästä tiestä on kuljettu. Mulla on katse eteenpäin, mennyt on vain mun muistissa, tää hetki on mulle vaan välietappi.

Nyt tekee mieli isoa halia. Meen nukkumaan.