On the way to autumn

Ihana olo. Tänää ollu jotenkin tosi mukava aamu, normaalia mukavampi. Oon nyt nukkunu kaks yötä ilman pilleriä ja oon senkin takia niin ylpee itestäni! Viime yönä valvoin puol neljään, koska oli vaan sellanen tyhmä olo, sit alko ukkostaan ja en tiedä sit mihin aikaan nukahdin, mutta siitä huolimatta mua ei nyt kuitenkaan sillai väsytä normaalia enemmän. Paino oli vähemmän kun mitä osasin odottaa, siitäkin olen ylpeä.

Nyt mua alko vaan eilen hirveesti epäilyttämään, että kerkeenkö oikeesti laihtumaan niin paljon syyskuuhun mennessä, kun mitä oon kuvitellu. Nyt on tosiaan aika hitaasti menty alaspäin, kun on tullu syötyä aina joinakin päivinä ja sit luulen kanssa, että en oo muistanu sitä vettä juoda niin paljon, niin aineenvaihdunta ei oo sit ollu niin tehokasta. Eilen kuitenkin join paljon, niin paljon, että ravasin koko ajan vessassa. Täytyy vaan nyt muistaa sitten tästä eteenpäinkin sitä vettä juoda, paino lähtee nopeemmin.

Mulla on ikävä kynttilöitä. Rakastan sitä, kun syksyllä on pimeetä, sataa vettä ja sit sisällä saa olla ihan rauhassa, sytyttää kynttilöitä palamaan, jotain rauhallista musiikkia ja sit vaan maata sängyssä. Se on jotain niin upeeta, mä en koskaan pysty tekeen sitä ilman, että itken. Viime syksynä ne oli oikeesti todella pahan olon kyyneleitä, mutta tänä syksynä ne tulee olemaan onnen kyyneleitä. Mulla on nykyään joka päivä sellanen olo, että tekis vaan mieli itkeä sitä, kuinka onnellinen on.

Ja mä rakastan syksyllä kävellä kaupungilla, kun on kylmä, sataa vettä, olla sen oman sateenvarjon alla. On lehtiä maassa, sumusta ja kosteeta. Syksyllä on ihana juoda, viettää aikaa kavereiden kanssa. Olla puistossa, samanlailla kun aina kesäsinkin, istua maassa, jutella, pitää hauskaa, mutta syksyllä se on ihanaa. Mä tykkään siitä, kun jollakin muulla on kylmä ja saa lämmittää sitä. Mä tykkään siitä, kun joku pyytää mun tumppuja lainaks. Musta on ihanaa, kun ympärillä on kylmä, luonto on kuollut, mutta niiden ihanien ihmisten kanssa on lämmin ja hyvä olla. Ehkä se just on se juju syksyssä.


En tiiä. Mä oon vaan niin onnellinen. En mä osaa sanoa mitään muuta, tarviiko mun edes?