Prepare to go out again after a long time

Tässä nyt justiinsa meikkailen ja valmistaudun hautajaisiin, sitten pitäs vielä syödä vähän jotakin ja auttaa äitiä kukkien kanssa. Puhuttiin eilen äitin kanssa ja oon samaa mieltä, että mun on hyvä nyt tässä ennen hautajaisia vielä syödä vähän jotakin. Mä meinaan oon kokenu sen, että vaikka mulla täällä kotona ollessa ei oo yhtään pahaolo, pyörrytä tai mitää, niin sitten kun tää päivä on niin muista päivistä poikkeeva ja muutenkin rankka kokemus, niin hyvällä säkällä voisin vaikka pyörtyä, siihen mulla on taipumusta...

En vielä tiedä mitä syön, en oikein osaa päättää, kun ei sinänsä yhtään tee mieli. Ainakin sanoin eilen äidille, että leipää en haluais syödä, söin sitä ennen niin paljon, ja sitten jos otan vaan pari leipää, niin tiiän, että se on niin hyvää, että joudun ottamaan vielä lisää ja sitä en halua. Sitten meillä on jotain saarioisten pizzoja, joihin en pikkusormellakaan koske, hyi olkoon, ne on vaan niin pahoja nykyään. Ennen tykkäsin ja söin usein, mutta ne on ihan hirveitä nyt, muuttunu niin paljon. En tosiaan tiedä mitä syön, en tosiaan tiedä..

Mutta paino oli nyt vähä aika sitten 103,7 kg, eli ei eilisestä kovin ole tippunut, mutta hei enää noin 4 kg ja paino on kaksnumeroinen! Ah, oon nii ylpee itestäni! Mua pelottaa nyt laittaa tota mekkoo päälle, minkä aion hautajaisiin laittaa. Mä tiiän, että se oli mulle jo aika löysä pari kuukautta sitten ja nyt oon kuitenkin 6 kg laihtunu + kaikki turvotus pois, mutta silti pelkään, että mua ahdistaa siinä. Toivotaan, että ei.

Ja oi voi, lukijoita jo 12! Oikeesti aivan mieletön kiitos kaikille ja erityisesti vielä kaikille kommentoijille ja tsemppaajille, autatte niin paljon mua onnistumaan, kiitos hirmusesti! Eilen muuten menin blogilistaa läpi ja ryhdyin lukijaksi monelle uudelle blogille, että yritän minäkin teitä tukea. :)

Mutta on se kyllä hassua, kun ei oo ollenkaan nälkä. Mua pelottaa nyt ne hautajaiset, kun siellä on sitten kaikkia herkkuja tajolla jne. Toisaalta oon kyllä aina ollu sellanen ihminen, että häpeen syömistä isossa joukossa, varsinkin just tollasissa juhlatilaisuuksissa, ja nyt vielä tässä tilanteessa häpeen vielä enemmän. Mutta sitten kun niitä jää varmasti vielä yli ja ne tulee sitten tänne meille kotiin syötäväksi, niin jooh mitäs sitten tehdään... voileipäkakku, eih en sais edes unelmoida. Mutta meillä on onneks nää vieraat vähintään iltaan asti, että jos vaikka pystysin oleen erossa herkuista senkin jälkeen, toivotaan!

Mutta onneks siellä ei sitten oo ketään tuttuja mulle, siis sellasia sukulaisia, joita en oo nähny pitkään aikaan, koska en haluu saada niitä katseita, että "ohhoh onpas hän muuttunu" joka tarkoittaa todellisuudessa nimenomaan lihomista, ja vielä vähemmän haluisin kuulla sitä suoraan jonkun suusta! Eli tuolla on mulle tosi läheisiä ihmisiä ja sitten mulle täysin vieraita, ihmisiä ketä en oo koskaan nähnykään, mutta jotka on mulle kuitenkin sukua. Joten ihan jees homma, ja ne on sellasia ihmisiä, keitä en tuu näkeen luultavasti enää ikinä ollenkaan, eli ei mua yhtään haittaa mitä ne musta aattelee. Ja vanhan aikasta kansaa, mitään väliä.