sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Today 's dreams seem to be closer than ever
Tänään mulla on ollu kiva päivä. Oon ylpee itestäni ja siitä, että voin olla ylpeä. En oo vielä saavuttanu mitään, mutta arvostan itseäni, että edes yritän. Ja tänään musta tuntuu, että musta tosiaan on siihen, uskon itseeni ja voin nähdä itseni puolen vuoden päästä, voin nähdä kauniin ja pienen tytön kävelemässä kevyillä askelilla. Ja vaikka oon vasta ihan alussa, mä tosiaan uskon, että vähän ajan päästä mä voin olla jo puolessa välissä matkaa. Ja joku päivä vielä koittaa juuri se päivä, jolloin mä oon päässyt tän kivisen tien loppuun. Ja voin olla onnellinen, jos ite vaan haluan, jos musta tuntuu siltä.
Ja niin: tänään en oo syöny mitään, enkä aiokaan syödä. Mulla ei oo ollu nälkä eilisen illan jälkeen, ja siinä on taas yks syy olla ylpeä. Mä päihitin eilisen nälän tunteen ja oon saanu pidettyä sen poissa, ilman että edes oon yrittäny. Mä oon tänään miettiny, että mä taidan oikeesi vihata ruokaa. Ihan yksinkertasuudessa musta tuntuu siltä, etten edes tykkää ruoasta. Oon vaan syöny sitä, koska oon aatellu, että niin pitää tehdä. Ja oon syöny sitä, koska muutkin on tehny niin. Ruoka on ollu osa mun elämää, mutta nyt se muuttuu.
Ja vaikka mä nään kaikkialla ruokaa, sitä tunkee joka puolelta mun naaman eteen, mun ei tee edes mieli. Maailmassa on niin paljon kivempiakin juttuja kun ruoka, sellasia joita mä oikeesti rakastan, sellasia joista mä nautin, sellasia joita ilman elämä olis täyttä paskaa. Ruoka ei kuulu niihin, ei oo koskaan kuulunu, eikä tuu koskaan kuulumaankaan. Ruoka on pakollinen, mutta siitä ei tarvi tykätä.
Mulla on nykyään ihan hirveesti voimaa, jaksamista, tahtoa. Mä voisin tehdä mitä vaan, mä pystyisin mihin vaan. Mun ei tarvii enää vaan unelmoida, nyt mä voin oikeesti tehdä kaiken mitä haluan. Ja tää on juttu mitä haluun eniten maailmassa, tää on mun elämä. Mä oon niin voimakas nykyään, ennen en jaksanu mitään. Mä en hymyile enää paljon, oli vähän aika sitten jo aika, kun hymyilen jatkuvasti. Nyt mä hymyilen joskus, sellasina hetkinä kun oivallan jotain ihanaa, sellasina hetkinä kun tuntuu vaan hyvältä, vaikken itse oiskaan hyvä.
Mä oon alkanu miettimään mitä kaikkea mä haluan tehdä ens kesänä. Koska ens kesänä mä oon 100 % :lla varmuudella ihannepainossani ja näytän upeelta. Sillon mä teen kaiken mistä mä oon ikinä unelmoinu, elän kunnolla. Lisään tänne vielä joskus päivä sen listan, mä haluun tehdä niin paljon ja mä tiiän pystyväni siihen kaikkeen. Tänään mulla on mahtava olo, eikä mikään tunnu yhtä hyvältä kuin tyhjä vatsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti