I , life, world and people

Nyt tais alkaa sitten paino kunnolla tippumaan: ootin korkeintaan 99,3 kg painoa, mutta jee: paino näyttikin jo 98,9 kg! Jos tippuis vielä tästä eteenpäinkin muutaman päivän samaan tahtiin, niin että olisin ilonen! Jotenkin tosi epätodellinen tunne nähdä tollanen luku puntarissa, yli päätään ettei ala enää sillä 10 lukemalla ja tuu vielä sitä yhtä viimestä numeroo tohon perään, ettei oo enää kolminumeroinen luku. Aaaa!

Ja oon taas nukkunu ihan hyvin, vaikka muka oli tosi kuuma, nii ei mulla kyllä ainakaa ollu. Hassuu miten sillon joskus kolme viikkoo sitten oli ihan tuskaa olla koko ajan, eikä pystyny nukkumaa, ja vaikka nyt on paljon kuumempi ku sillon, nii mulla ei oo sitten yhtään kuuma! Tossa aamusta mulla oli jopa jo kylmä, piti mennä kokonaa peiton alle, kyllä mussa on taas jotakin vikaa! :D

Vähänkö mä haluaisin mennä sinne Helsingin ilotulitukseen nyt syksyllä, mut se on jo heti alku kuusta, siis syyskuuta, nii en usko, että siitä tulee mitään. Musta ilotulitukset on iha mielettömän kauniita! Ja nimenomaa tällai syksyllä, kun ei oo vielä lunta, on paljon pimeempää jne. On ne tietty uuten vuotenkin kivoi, mut jotenki must tuntuu, et kivempii tällai syksyllä.Voihan se olla, että mä voisin sinne mennä, ei sitä vielä voi tietää varmaks, et millanen olo on ja miten nopeesti tää paino vielä tippuu...

Tänään on taas sellanen suht mukava olo, ihan hymyilyttää koko ajan ja kaikkee. Bongasin muuten eilen jostakin lehdestä just sellanen pipon minkä haluun talveks ja siin oli sit teksti, et se on ostettu cittarista, joten jee saan sellasen pipon! Nyt vaa ku löytyis sit oikeen värisenä se, nii oisin tosi happy! Sit toi huivi on aivan ihana minkä ostin sielt kirppikselt toissa päivänä: tuo on niiiiiiin iso, aivan ihana!

Mietin muuten, että onkohan tolla mun pienellä napsimisella ollu nyt osaa tohon painon nopeempaan tippumiseen...? Kun mä oon nyt parina päivänä napsinu jääkaapista ihan vähän jotain, esimerkiks paprikaa jonkun ihan pienen palan, en kyl oikein muuta oo ku sitä jonku kaks palaa ottanu. Ei kyl noin pieni voi tohon painoon vaikuttaa, joku ihana ihme tää nyt vaan on, että se lähti hurjaan laskuun! :D

 

Kerro miltä se tuntuu,
kun irti päästää
Kerro miltä se tuntuu,
kun ei mitään pelkää

Kaiteelle seisomaan jään
Kädet nostan
Ummista en silmiä
Enää ei huimaa

Mä karkaisin vieraiden mukaan
Ei viikkoihin löytäisi kukaan
Ulos saan nukahtaa
Mä vuokraisin majakan jostain
Ja tauotta juhlisin jos vain
Huvittaa teen mitä vaan

Kerro miltä se tuntuu,
kun irti päästää
Kerro miltä se tuntuu,
kun ei mitään pelkää

En mieti kuinka nyt käy
ja kuka kaipaa
Ja vaikkei maatakaan näy
Nojaan jo ilmaan

Mä halvalla tavarat myisin
Pois muuttaisin, siellä pysyisin
Mikä maa valitaan?
Mä haluan kokea kaiken
Laskuvarjohypyn ja naisen
Rakastaa tosissaan

 

Keväällä mä muistan kuunnelleeni tota Jenni Vartaisen Kerro miltä se tuntuu biisiä ihan tauotta ja nyt kun kuuntelen sitä, mulla on oikeesti sellanen olo, että pystyisin tekeen ton kaiken, että mulla on niin paljon voimaa, etten mä tosiaan pelkää mitään, että mä voin päästää irti. Sillon mä vaan haaveilen tollasesta tunteesta, siitä miltä se tosissaan tuntuis, mutta nyt musta tuntuu aivan erilaiselta. Mulla on tunne, että mä voin tosiaan tehdä mitä vaan, heti kun mä vaan ite haluan. Ja se aika tulee pian.

Viime päivinä musta on oikeesti tuntunu iha ku oisin joku Jumala. Nyt tulee taas nii itsekästä tekstiä, mutten voi tajuta miten mä oon saanu koottua itestäni näin voimakkaan ja miten mä oon löytäny just näin upeen asenteen ja elämännäkemyksen. Ja mä vaan tajuan joka päivä itestäni jotain uutta ja upeeta, jotain mistä en oo ennen ollut tietonen, ja sitten mä taas kasvan suuremmaks ja suuremmaks, ihmisenä.

 

Mä vaan ihan oikeesti mietin, kuinka onnekas mä oon, että mä oon ymmärtäny tän kaiken, löytäny itteni, miten mä nään maailman. Ja nykyään jos tulee esim. teeveestä jotain, otetaan nyt esimerkiks Britannian huippumalli haussa ja siellä ne tytöt puhuu toisistaan paskaa viiden sekunnin välein, mulle tulee vaan jotenkin niin outo olo, et miten ihmiset voi olla noin tyhmiä. Ja mä en tajua ollenkaan, jos joku sanoo vihaavansa jotain, tai jos joku sanoo, ettei tykkää jostain toisesta. Mä en vaan ymmärrä, koska musta kaikki on ihania.

Noihin tyyppeihin ei tietenkään sit taas kuulu esim. mun koulukiusaajat tai muut ihmiset, jotka on tehny mulle jotenkin tosi pahasti, koska niitä mä tuun vihaamaan koko elämäni ajan, mutta musta se taas on ihan oikein. Mun mielestä mun ei tarvii edes yrittää tykätä niistä ihmisistä koskaan, kyllä mä ymmärrän niitä, hyvinkin paljon, mutta en mä voi niistä tykätä tai olla missään tekemisissä niiden kanssa. Mä tiedän vaan, kuinka epäonnistuneita yksilöitä kaikki ne on, kuinka paljon ne vihaa itteensä ja se tuntuu hyvältä.

Mutta siis aivan kaikki muut ihmiset maailmassa, kaikki on niin uniikkeja, kaikki on niin ihania. Mä en jotenkin edes osaa kuvitella, että mä tulisin enää koskaan vihaamaan ketään ihmistä tosissani. Mua voi ehkä joskus joku ihminen ärsyttää tai rasittaa, mutta mä ymmärrän sen ja mä ymmärrän sitä ja mä ymmärrän itseäni. Silti mä en usko, että mä tuun koskaan puhumaan kestään ihmisestä pahaa selän takana. Sillä tavalla oikeesti pahaa, sellasta mistä joutuu todelliseen paskaan sittenkun jää siitä kiinni.

Mulla ei oo siihen mitään tarvetta, ei mitään syytä. Kaikki ihmiset on erilaisia, mutta kaikki on ihania, omalla tavallaan. Ja mä uskon tosissaan, että kun mä käyttäydyn muita kohtaan hyvin, ne käyttäytyy myös mua kohtaan hyvin. Mulla on vaan jotenkin niiiiiiiiin, äh... niiiiiiin ihana olo. Niin onnistunut. Ihana. Olo. Miettikää mitä kaikkee mulle on edessä vielä mun elämässä, jos mä jo tän ikäsenä tajuan elämän tarkotuksen, oikeen asenteen ja kaiken sen muun, mitä kaikkee mä tuun vielä elämässäni kokemaan. Tai kuinka onnellinen mä vielä joskus tuun olemaan. I just love life.

 

Jos tää kaikki on vaan sen takia, että mulla on ollu niin paljon aikaa miettiä itteeni, elämää, kaikkea. Mutta ehkä tää on vaan joku väliaikanen tunne, jos mä voinkin kadottaa tän vahingossa?

Haluan tallettaa tämän lasipurkkiin, kirjahyllyyn.
Katsella läheltä, ja vielä joskus ottaa käyttöön.

Eikä mikään saa sitä pois minulta.