Mä kun tosiaan sain sen kakun eteeni, nii ei mun ees oikei tehny mieli, sitten maistoin ja olin ihan varma et saan sydänkohtauksen kun se on niin hyvää, mutta ei: tuli vieläkin vahvemmin fiilis, ettei tosiaan tee mieli syödä. Söin sitten kuitenkin ne voileipäkakun palaset, kun on epäkohteliasta jättää syömättä. Sitten äiti väkisin halus, että otan vielä täytekakkua ja kaks keksiä, söin sitten niistä vielä toisen, toisen jätin syömättä. Mutta tässä kotona sitten kun ne oli tossa pöydällä niin houkuttelevasta esille, niin 2 kpl niitä söin. Mutta oon silti ihan mahdottoman ylpee itestäni, wau minä!
Nyt mä tässä vaan ihmettelen, että onko tosiaan mahollista, että mun paino tippuu noin kovaa vauhtia alaspäin! Siis kun miettii, niin nyt viimestään ens viikonloppuna mun paino on varmasti alle 100 kg, ja sitten jos siitä taas miettii viikon eteenpäin, niin tippuu ainakin se 5 kg, sitten on jo 95 kg, sit pari viikkoo eteenpäin ja oonkin jo 80 kg ja sit vaa muutama päivä, niin oon tavotepainossani eli 75 kg.
Okei, ei tosiaankaan voi olla näin helppoo tai yksinkertasta. Mistä vetoo, että huomenna näyttää vähintään 2 kg enemmän kun tänään, eli jonkun 105 kg, ja toinen juttu mistä voidaan löydä vetoo on se, että ens viikolla ratkeen ahmimaan ja sitten oon jo lähtöpisteessä. Eikä, mä en tosiaankaan anna sen tapahtua! Nyt vaan syömättä, kun se on ollu niin helppoo ja saan muutenkin olla ihan rauhassa tässä nyt pitkän aikaa, ei oo mitään vieraita tulossa eikä mitään. Nyt vaan pää kylmänä, ei se syöminen tosiaan kannata, varsinkin jos ei edes tee mieli. Kyllä mä pystyn siihen, pitää vaan uskoa!
Niin ja tuo 75 kg ei välttämättä oo mun tavotepaino. Se on paino, johon mun on aivan pakko päästä, ennen sitä en suostu laihduttamista lopettamaan. Jos kuitenkin käy niin, että tossa painossa mulla on hyvä olla, ja uskon, ettei mun kannata enempää laihduttaa niin jätän siihen. Mutta uskon kyllä, ettei se siihen jää: laihdutan vähintään normaali painoon eli 65-55 kg. Aattelisin, että se joku 57 kg vois olla aika kiva paino. Toisaalta oon miettiny niinkin, että varasuunnitelmaks olis hyvä laihduttaa joku 3-5 kg alle sen tavotepainon, niin olis sitten vielä varaa lihoa sen verra, ettei tarvis taas uudestaan alkaa laihduttamaan.
Se kun on kuitenkin melko varmaa, että vähintään 2 kg mulle tulee vielä painoa sillä aikana, kun totuttelen vähän normaalimpaan syömiseen. Se täytyy tehä tosi pikkuhiljaa, syödä vähän esim. kerran kolmessa päivässä ensin, sitten vaikka kahessa päivässä ja pikkuhiljaa eteenpäin. Kuitenkaan en missään nimessä ole palaamassa takaisin vanhoihin ruokatottumuksiini! Voi jopa olla, että joudun monta kuukautta vielä tarkkailemaan painoani ja olemaan sen mukaan syömättä, voi olla, että jopa pari vuotta, sitä ei voi tietää.
Mutta mua ei se pelota yhtään, uskon, että voin olla ihan onnellinen ilman sitä ruokaakin, kyllä mä oon nytkin, mutten täysin, koska oon vielä näin iso. Mutta mä tuun olemaan onnellinen, mulla on sellanen olo, että voin olla onnellinen heti, kun vaaka näyttää kivaa lukemaa. Peili ei sitä mulle kerro, koska peili kertoo sen mitä itse haluaa nähdä, siihen ei voi luottaa. Mutta vaaka, se ei valehtele! Ja edelleen kauneus tulee omasta mielestä, se pitää itse tajuta, sisäistää ja sen jälkeen voi olla kaunis, näin mä sen aattelen.
Niin ja jos joku miettii mistä näitä kuvia aina bongailen, niin osotteesta http://www.chictopia.com/browse/people niitä aina poimin, eli sinne vaan, jos tällaset kuvat miellyttää. :)
Edit: Ohoh 68 kg onki jo normaalipaino mun pituselle! Noh siitä voidaan olla montaa mieltä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti